Anja Porion runo kirjasta Kuuntelen sydämeni ääntä

Yksi Anja Porion runo kirjasta Kuuntelen sydämeni ääntä, on jäänyt parinkymmenen vuoden takaa mieleeni. Runolla ei ole nimeä. Tuo runo kuvastaa miehen ja naisen  erilaisuutta.

”Ei lepertele

    ei livertele

       ei lörpöttele

Sanaakaan tuskin saat arkena suusta

Mutta naapurin

    auton savutessa

   hän saapuu valmiina auttamaan

Anopin vesihanan tiiviste

   vaihtuu sanoittakin

Kaverin tietokoneen virusta

   etsitään viikonloppu

   into silmissä.

Juhlayön hän juhlii

   Operaatio Lumihiutaleen

   paimenena

   polvillaan kurassa tunkin ja

   pyörän vieressä

Kiitoksen kuittaa

   kädenhuitaisulla

Opettele lukemaan

   miehen tekoja

   älä sanoja.”

Mielestäni runon sisältö pitää paikkansa ainakin minun ikäisten ja iäkkäämpien miesten osalta. Nainen saattaa jutella bussissa niitä näitä tavatessaan hänelle ennestään tuntemattoman ihmisen. Tai hän saattaa kyyristyä silittämään kissaa tai koiraa ja puhella ja hellitellä sanoin. Rupattelu sujuu naisilta yleensä hyvin, mutta onhan toki puheliaita miehiäkin. 

Anja Porion runon sanomaa tukee myös John Grayn kirjoittamat kirjat miehen ja naisen erilaisuudesta. Hän vertaa kirjassaan miehiä ja naisia eri planeettoihin. Mies on Marsista ja nainen Venuksesta. Yleistäminen on toki vaarallista.  Kuitenkin John Gray on päätynyt toteamaan, että naiselle tunteet ovat tärkeitä, kun taas mies puhuu tekojen kautta. 

Ehkä ei olekaan niin tärkeää todistaa sitä, onko John Gray oikeassa tai väärässä tai onko runon sanoma totta. Asian ydin lienee se, että oppisimme havainnoimaan. Toista voi tulkita vain harvoin omista olettamuksista käsin. Me ihmiset koemme väistämättä samat asiat eri tavalla. Nainen saattaa puhua ongelmista avoimemmin ja aikaisemmin kuin mies. Hän luottaa siihen, että keskustelemalla asiat selkiytyvät. Mies voi vetäytyä kuoreen. John Gray puhuu siitä, että mies menee luolaan. Loitontumisen aikana hän selkeyttää puhuttua asiaa. Tunteista puhuminen on tärkeää, jotta sisälle jäänyt tuska ei tule ulos fyysisenä kipuna tai yllättävinä tekoina. Tässä yhteydessä tulee mieleeni erään ystävättäreni neuvo ristiriitatilanteeseen. Hän sanoi: ”Kuuntele ongelmatilanteessa toista siten kuin kuulisit puhuttavan vierasta kieltä. ”

Kun päätyy kuuntelemaan ja puhumaan itselle outoa kieltä, joutuu toden totta keskittymään kuulemaansa, jotta ymmärtäisi. Kotiseudun murretta kuuntelee helposti puolella korvalla. Samoin käy läheisen ihmisen kohdalla. Mutta silloin voi käydä niin, että sanat jäävät kuulematta ja ilmeet ja eleet näkemättä. 

Sukupuolesta riippumatta meillä voi olla hyvin erilainen tempo tehdä ja toimia. Etelänmaalainen on yleensä nopeatempoinen. Hän toimii ennen kuin hidastempoinen kanssakulkija ehtii ajatella tai sanoa mitään. Sukupuolesta riippumatonta on myös vuorokauden rytmi. Sisäinen kello herättää toisen viideltä, kun toinen havahtuu vasta yhdeksän tienoilla. Parisuhteessa on hyvä huomioida asia ja kunnioittaa ja hyväksyä se, että erilaisuus on sittenkin rikkautta. Vastaava pätee eläinkunnassa. Samaan heimoon kuuluvilla voi olla hyvin erilainen vauhti toimia. Tässä kuvassa lähtö liikkeelle tapahtuu harkitun hitaasti.